KÖYHYYS KIRKON KYNNYKSELLÄ

"Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole " (Matt.26:11), sanoi Jeesus opetuslapsilleen, kun nämä olivat nyreissään erään naisen toiminnasta, joka vuodatti arvokkaan albasteriöljyä sisältävän pullon sisällön Jeesuksen päähän.

Jeesuksen sanat köyhyydestä ovat tosia myös tänä päivänä osalle Suomen hyvinvoivan yhteiskunnan ihmisistä. Puhumattakaan koko maailman köyhästä väestöstä.

Muistutuksena asiasta vietetään maailmanlaajuista ruokapäivää 16.10 sekä köyhyydenvastaista päivää ja asunnottomien yötä 17.10.

Minkälaista on sitten elää köyhänä?
Väitän, että uskovaisena pystyy kohtaamaan köyhyydenkin paremmin kuin henkilönä, joka ei Jeesusta tunne. Vaikka Jeesus mainitsi opetuslapsilleen, että hän ei aina ole keskuudessamme, niin hän tarkoitti fyysistä olemustaan. Onneksi Hän lupasi lähettää Pyhän Hengen meille puolustajaksi ja olla sitä kautta kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka. Myös köyhyydessä Hän on kanssamme.

Sairaus tai haasteellinen elämäntilanne voi syrjäyttää ihmisen työelämästä. Pienellä eläkkeellä kituutteleva eläkeläinen joutuu usein laskemaan tarkkaan, kuinka saa rahat riittämään lääkkeisiin, vuokraan ym. kuluihin.

Kotikirkon ruokajaossa eteisen kynnyksen ylittävien henkilöiden jonossa on suurin ryhmä juuri pienituloiset ja eläkeläiset. He kokevat usein myös terveydentilansa huonommaksi kuin hyvätuloisilla. Heillä ei ole varaa yksityislääkäriin, ei useinkaan uusiin vaatteisiin, saati asunnon uusiin huonekaluihin tai ulkomaan lomamatkoihin.

Ihminen ei enää silloin kykene sosiaaliseen elämään, kun rahat eivät riitä edes kahvilassa käyntiin. Usein henkilö tuossa elämäntilanteessa vetäytyy omiin oloihinsa ja syrjäytyy.

Uskovaisella köyhällä on kuitenkin (toivottavasti) seurakuntayhteyden kautta usein mielekästä sosiaalista elämää. Varsinkin jos jaksaa lähteä joihinkin seurakunnan toimintoihin mukaan, kun vain kunto sallii.

Ruokajaon yhteydessä pidettävien hengellisten osuuksien tavoitteena on, että mahdollisimman moni köyhä löytäisi henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen ja saisi uutta voimaa elämään ruokakassin lisäksi.

Omakohtaisena kokemusasiantuntijana voin kertoa köyhänä elämisestä ensin ilman Jeesusta ja sitten Jeesuksen seurassa. Oma köyhyysjaksoni kesti reilun kymmenen vuotta. Koin kotimaatilan menetyksen toisen yrittäjän velkojen takaajana. Kun katto lähti pään päältä ja samalla koko omaisuus niin viimeiseksi mahdollisuudeksi minulle jäi pistää rinkka selkään ja lähteä mierontielle tyhjätaskuna. Mukana seurasi valtavat verorästit summista, joita en ollut koskaan saanutkaan. Valtionvarainministeriö ei antanut minulle toivoa selvitä niistä koskaan.

Huomasin, että lämpimissä maissa, kuten Israelissa saattaa olla helpompi selvitä köyhänä kuin Suomen pakkasissa. Kun koko omaisuus oli rinkassa ja nukkui ulkona, niin piti vain muistaa sitoa rinkka hyvin käteen kiinni, että herää jos joku huono-osainen yrittää viedä kalliin omaisuuden mennessään. Työluvattomana sekatyömiehenä hotelleissa sitten tienasikin jotain ja niissä pääsi sisälle nukkumaan. Tosin missään en ollut nähnyt niin paljon isoja torakoita, kuin erään hotellin työntekijöiden asunto-osastolla. Tiskasin hotellissa astioita yhden talven ajan. Mieluummin nukuin ulkona, kuin torakoiden seurassa.

"Ketuilla on luolansa ja Taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi", (Matt.8;20) lauseen muistin pyhäkouluajoilta Jeesuksenkin lausuneen. Ajattelin, että ei sillä Jeesuksellakaan kotia ollut, vaikka en vielä tuolloin häntä ollut matkaseurakseni huolinutkaan.

Uskomattomana köyhänä koin välillä valtavaa tyhjyyttä ja toivottomuutta, kun rinkan kanssa vaelsin Israelista lähdettyäni Kyproksen ja Kreetan saarilla hanttihommia etsimässä. Ruokapuoli ei ollut kehuttavaa ja murhelääkkeenä join väkeviä virvokkeita, kun oletin niiden auttavan tyhjään olotilaan. Ei ne auttaneet.

Etelä-Libanoniin ja Beirutin kaupunkiin siirryttyäni pääsin kuitenkin nukkumaan hyviin parakkeihin, mutta siellä piti olla pyssy mukana, kun yritin turvata rauhaa YK-sotilaana. En minä siinäkään onnistunut, siellä Hizbollah edelleen hyökkää Israeliin. Minun köyhyytenikään ei poistunut, kun palkka oli koko ajan ulosmittauksessa ja käteen jäi minimipalkka, joka ulosmittausten jälkeen piti lain mukaan jäädä. Tuolloin 1980–1990- luvulla ei paljon tarvinnut jättää ihmiselle elämiseen. Mutta syödä sain kuin kuningas. Siitä olin onnellinen.

Suomeenkin oli jossain vaiheessa pakko palata. Sain hyvän työpaikan ja toisille työntekijöille maksettiin kolmen kuukauden bonus hyvästä työstä, kun firmalla meni hyvin. Minulle työnantajat antoivat omat lounassetelinsä, että pääsen syömään, kun palkasta ei ulosmittausten ja vuokran jälkeen jäänyt juuri mitään käteen. Maksoi ne tietenkin sen bonuksen minullekin, mutta se meni suoraan ulosmittaukseen.

Erakkohan minusta oli jo tullut ja vähät rahat menivät väkeviin virvokkeisiin. Ahdistuin ja rukoilin, että Jumala auttaisi.

Jumala kuuli rukoukseni. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Psalmi 50:15)

Elämäni köyhänä ilman Jeesusta oli saanut pohjakosketuksen tuossa vaiheessa.

Nyt alkoi köyhänä eläminen Jeesuksen seurassa ja sisäiseksi olotilaksi vapaus kuin Taivaan linnulle.

Ulkoisesti ei muuttunut mikään. Palkan ulosmittaus jatkui vielä viisi vuotta. Toivoa selviytymisestä ei Valtionvarainministeriöstä annettu. Palkasta jäi käteen edelleen ihan minimi, mutta kun ei tarvinnut enää väkeviä virvokkeita juoda selvisin ilman johtajien antamia lounasseteleitä kohtuu ruuassa. Tosi hyviä johtajia he olivat olleet tyhjätaskua kohtaan avustamalla monin tavoin, mutta on se nöyryyttävää elää almuilla.

Seurakuntayhteys toi uusia ystäviä. Erakosta kuoriutui lasten ja nuorten kerhojen vetäjä. Ajattelin, että poikamiehenä sitä pärjää näinkin. Mutta uusi kaverini Jeesus yllätti. Valtionvarainministeriö armahti yllättäen verovelkani ja aloin saamaan normaalin palkan käteen. Pääsin takaisin tavallisten työssäkäyvien ihmisten elämään. Kymmenen vuoden piina oli ohi. Jeesus järjesti ex erakolle myös upean vaimon ja lapset. Kiitos Jeesus!

Ymmärrän tänä päivänä hyvin Kotikirkkomme kynnyksen ylittäviä ruokajaon köyhiä. Minua on autettu, nyt minä pystyn osaltani yhtenä ruokajakajana auttamaan muita.

Tuossa tarinani näin köyhyydenvastaisena päivänä. Kaikesta voi selvitä, kun kääntyy elämässä Jeesuksen puoleen!

Kirjoittaja: Hannu Lehto