Keskeltä elämää blogi

Tänään, 1. syyskuuta, vietetään Diakonian viran päivää. Päivä pysäyttää minut yhden kysymyksen äärelle: mikä paikka diakonialla todella on meidän seurakunnissamme? Ei vain juhlapuheissa. Ei vain toimintasuunnitelmien otsikoissa. Vaan käytännössä.

On taas maanantai. Se tarkoittaa sitä, että K-kaupan viikkotarjoukset on juuri julkaistu ja ne ovat katsottavissa kännykkäsovelluksesta. Joku kertoi, ettei malta odottaa maanantaiaamuun, vaan avaa sovelluksen ja katsoo tarjoukset jo sunnuntai-iltana, kun kello lyö 24 ja vuorokausi vaihtuu maanantaiksi.

Lauantaina Porvoon Kotikirkon soluväki kokoontui yhteiseen solupäivään Soltorp Eco Lodgen vehreisiin maisemiin. Ja jos päivästä pitäisi tehdä lyhyt yhteenveto, se voisi kuulua näin: Sanaa, yhteyttä, naurua, kilpailua, kahvia, pullaa ja tietenkin makkaraa. Siis aika hyvä kattaus seurakuntaelämää.

Tiesitkö sä, että maailmassa elää yli 1,9 miljardia 10–24-vuotiasta? Se tarkoittaa, että lähes joka neljäs vastaantulija on nuori. No, en minäkään tiennyt.

Kuvittele tavallinen sunnuntai seurakunnassa. Jumalanpalvelus on päättynyt, kahvi tuoksuu ja pöytien ympärillä käy iloinen puheensorina. Ystävät etsivät toisensa, tutut istuvat tuttujen viereen. Ovella seisoo vielä yksi ihminen kahvikuppi kädessään. Hän katselee ympärilleen ja etsii paikkaa. Silloin ratkaistaan jotakin tärkeää. Kääntääkö joku...

Minulla on ollut lapsesta asti hyvin vilkas mielikuvitus, ja elin paljon omissa haaveissani. Nyt aikuisena ymmärrän, että se oli puolustusmekanismi. Kun elämä tuntui raskaalta, oli helpompaa uppoutua haaveisiinsa.

Pois edestä risut ja männyn kävyt. Iso nauravien lasten joukko kirmasi jälleen Kouvolan Suvirannan leiripaikalle, missä saatiin elää 25.–28.6.2026 sellaisia kesäpäiviä, joita moni lapsi ja aikuinen muistelee vielä pitkään. Lasten kesäleirin teemana oli tänä vuonna "Seikkailu Raamatussa, Jeesuksen kanssa", ja sitä se todella oli: seikkailua, iloa,...

Kevään aikana seurakuntamme tiloissa on tehty ahkerasti remontti- ja siivoustalkoita. Vanhoja pintoja on ehostettu, seiniä maalattu, pölyjä pyyhitty ja lattioita vahattu niin, että moni tuttu tila näyttää nyt entistä valoisammalta, siistimmältä ja viihtyisämmältä. Työtä on tehty paljon, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä.

Heippas vaan kaikille niille, jotka tämän näkevät, muille ei niin väliä. Meillä pohjalaisilla on sanonta, joka juontaa verbien taivutusmuodoista meilläpäin: "Moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs. Moomma oikias, tootta vääräs, noon aivan mettäs." Moon tätä miättiny, mistä tämä oikein tuloo? Tämä oikias olemine.

Tänään pysähdymme aiheen äärelle, joka koskettaa meitä jokaista: palveleminen ja vapaaehtoistyö seurakunnassa. Aihe ei ole vain toimintaa tai tehtäviä, vaan jotakin, joka kumpuaa Jumalan sydämeltä. Palveleminen ei ole lisäosa kristityn elämään – se on sen ydin.

"Jollei Jumalaa olisi, olisi välttämätöntä keksiä hänet", totesi valistuksen ajan filosofi Voltaire.