Turvallinen tila

15.11.2026

Voiko kukaan meistä todella luvata toiselle turvallisen tilan? Entä mitä tapahtuu silloin, kun turvallisuuden kokemus ja totuuden esillä pitäminen joutuvat ristiriitaan? Turvallisista tiloista puhutaan nykyään paljon, mutta harvemmin pysähdymme pohtimaan, mitä niillä oikeastaan lupaamme. Erityisen tärkeä kysymys tämä on kristilliselle seurakunnalle: voiko paikka olla aidosti turvallinen, jos siellä ei uskalleta puhua myös vaikeista asioista?


Monella ammattilaisella on nykyään "olen turvallinen" -merkki, ja monia tilanteita koskee "turvallinen tila" -lupaus. Turvallisen tilan periaatteita kerrotaan noudatettavan useissa kokoontumispaikoissa, julkisissa tiloissa, festareilla, koulutuksissa ja muissa tilaisuuksissa.

Hmm... Tekee mieleni hieman pohtia tätä.

Turvallisella tilalla tarkoitetaan tilaa tai tilannetta, jossa kaikkia kohdellaan samanarvoisesti, ei sallita syrjintää tai häirintää ja kunnioitetaan toisen mielipidettä, uskomusta ja itsemääräämisoikeutta. Turvallisen tilan käsitteeseen liitetään usein vahvasti myös moninaisuuden kunnioittaminen ja oletusten välttäminen. Hieman kärjistäen turvallinen tila tuntuu näiden kuvausten perusteella lupailevan, että on hyvä olla: et kohtaa yhtään väärää oletusta, et yhtään kyseenalaistavaa katsetta, et yhtään poikkipuolista sanaa etkä yhtään väärää kysymystä.

Turvallisen tilan käsitteeseen ja sen määrittelyihin liittyy haasteita. Yksi niistä on esimerkiksi se, että turvallisuuden ja turvattomuuden kokeminen on subjektiivista eli ihmisen henkilökohtaisesti kokemaa tunnetta, johon vaikuttavat monet tilannetekijät ja aiemmat elämänkokemukset. "Olen turvallinen" – voiko kukaan meistä luvata, että kanssaihminen kokee minut varmasti turvalliseksi? Voimmeko taata, että jokainen kokee olonsa turvalliseksi jossakin tilassa tai tilaisuudessa? Emme voi, koska kyseessä on subjektiivinen kokemus.

Turvattomuuden kokemus voi olla kokemusta vaarassa olemisesta tai pelkoa huonosta kohtelusta, kiusaamisesta, alistamisesta, torjutuksi tulemisesta, noloon tilanteeseen joutumisesta, kyseenalaistamisesta, arvostelemisesta tai ulkopuolelle jäämisestä. Se voi olla myös pelkoa siitä, etteivät toiset hyväksy tai ymmärrä minua. Voit kohdata ja kohdella toista kunnioittavasti, ystävällisyydellä ja rakkaudella, mutta et voi taata, että hän kokee olonsa kaikin puolin turvalliseksi.

Toinen ilmeinen ongelma on oletusten välttäminen. Kaikenlaisten oletusten välttäminen ei käytännössä ole mahdollista, koska ihmisaivojen tiedonkäsittely ja oppiminen perustuvat kategorioihin, käsitejärjestelmiin, malleihin siitä, miten asiat menevät, sekä ennakointiin siitä, mitä toistuvissa tilanteissa tapahtuu. Lisäksi kristillisestä näkökulmasta katsottuna nykyinen moninaisuuspuhe on ristiriidassa sen kanssa, että Jumala on selkeästi luonut maailmaan tietyt perusrakenteet, joiden varassa ihmisen olemassaolo on mahdollista.

Onko kristillinen seurakunta turvallinen tila? Monet seurakunnat julistavat turvallisen tilan periaatteita arvoissaan. Seurakunnan tulee epäilemättä olla turvallinen paikka, johon jokainen voi uskaltaa tulla sellaisena kuin on. Raamatusta voimme lukea, että Jeesus liikkui kaikenlaisten ihmisten seurassa. Hän otti lähelleen kaikki, jotka halusivat tulla, ja meni sellaistenkin ihmisten luokse, joita muut eivät halunneet lähestyä. Jeesus kohteli kaikkia samanarvoisina. Jeesus kuoli jokaisen ihmisen puolesta riippumatta siitä, millaisia he ovat, mitä he ovat tehneet tai tulevat tekemään. Mutta samalla Jeesus kutsui ja kutsuu edelleen ihmisiä parannukseen.

Millä tavalla Jumala on turvallinen? Jumala ei pilkkaa sinua, ei nolaa sinua, ei pakota sinua eikä kohtele sinua epäreilusti. Mutta Jumalan päämäärä ei ole saada sinua tuntemaan itseäsi hyväksi. Hänen päämääränsä on pelastaa sinut. Ainoastaan Jeesuksen kautta kelpaat Jumalalle. Hän antoi oman Poikansa, itsensä, kärsimykseen ja kuolemaan sinun vuoksesi.

Jumala on 100-prosenttisesti luotettava. Voit luottaa hänen jokaiseen sanaansa ja jokaiseen lupaukseen, jonka hän on sanassaan antanut. Hänen rakkautensa ja armonsa eivät lopu (Kirje roomalaisille 8:38–39, Valitusvirret 3:23). Mutta Jumala ei lupaa meille pelkkää hyvää oloa eikä varsinkaan helppoutta. Kaipaus Jumalan lähelle saa haluamaan parannusta. Se tarkoittaa sitä, ettei koko ajan tunnu vain hyvältä, vaan joudut kohtaamaan puutteesi. Et ole oman elämäsi keskipiste, vaan sillä paikalla on Jeesus.

Kristityn tulee kohdella toista niin kuin hän haluaisi itseään kohdeltavan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Nämä ohjeet olemme saaneet Jeesukselta (Luukas 6:31, Matteus 22:39). Jeesus varoittaa meitä tuomitsemasta toisia, koska olemme niin sanotusti samassa veneessä (Luukas 6:38, Matteus 7:1–5). Tuomiovalta on vain Jeesuksella. Samalla Jeesus kehottaa meitä pitämään esillä totuutta. Meillä ei ole varaa hukata sitä (Matteus 5:13–16).

Jeesuksen antamien ohjeiden ja esimerkin pitäisi riittää tekemään seurakunnasta hyvällä tavalla turvallinen paikka, jos osaamme niitä noudattaa (Kirje roomalaisille 13:10). Koska olemme ihmisiä ja sen myötä hyvinkin erehtyväisiä ja ymmärrykseltämme vajavaisia, on varmasti hyvä käydä keskustelua siitä, mitä toisten rakkaudellinen ja hyväksyvä kohtaaminen tarkoittaa käytännössä. On hyvä laatia myös ohjeistuksia yhteisen ymmärryksen varmistamiseksi.

Turvallisesta tilasta puhuttaessa meidän kristittyjen tulee muistaa, ettei ole rakkautta vaieta totuudesta, jättää kertomatta Jeesuksen pelastustyöstä tai vältellä vaikeita aiheita.


Kirjoittaja: Elina posio

Elina Posio on porvoolainen psykologi, joka toimii Porvoon Kotikirkon lapsityön vastuuhenkilönä. 

Share